Joulupäivän tupruttelua

Joulupäivän pakkasten lauhduttua iltaan, hiljentyi osa Cinco Coronasista joulun tunnelmaan kuplivan viinin, hiljaisen musiikin ja laadukkaiden sikareiden parissa. Illan sivistävästä osuudesta vastasi klubin kunniajäsenen muistutukset sikarin lämmittämisen tärkeydestä.

Illan aikana poltettujen sikarien kirjo oli seuraavanlainen.

Mr. Hankala - Montecristo No. 2, Kuuba
"Kuubalaiseksi paloi tasaisesti loppuun asti ilman minkäänlaista kitkeröitymistä. Veto oli makuuni sopivan tiukka. Montecristot ovat harvoin tuottaneet pettymyksiä. Tämäkin yksilö tuotti miellyttävän tunnin ja 22 minuuttia. Kokonaisarvio loistava."

Mr. Jousmäki - Cuesta-Rey Centro Fino Sungrown, Dom. Rep.
" Riikasta myyjän suosituksesta hankittu Cuesta-rey oli harvinaisen mitäänsanomaton toveri ollakseen silti äärimmäisen monimutkainen sikari. Torpedojen leikkaaminen ei ole koskaan ollut allekirjoittaneen bravuureja ja sen huomasi tämänkin sikarin kohdalla. Pari ensimmäistä leikkausta oli aivan liian varovaisia, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oikeanlainen leikkaus löytyi. Riittävän leikkauksen jälkeen luonnetta kuitenkin löytyi ja sikari jätti ihan kelvollisen vaikutelman."

Mr. Mantere - Joya de Nicaragua Celebración Churchill, Nicaragua
"Ai, ai.. Eipä pettänyt taaskaan. Nicaragualaiset alkavat olemaan suosikkejani. Veto aivan huippuluokkaa. Eikä kitkeröitymisestä puhettakaan. Maku oli miellyttävän pehmeä, ei mieto eikä voimakas, juuri sopiva... Sammui kerran, mutta ei siitä voi moittia. 1 1/2 tunnin jälkeen polttelu vielä jatkuu. Loisto pölli."

Mr. Törmä Sr. - A. Jason Pyramide, Honduras
"Sikarin leikkaus ei luonnistunut, koska pyramide-mallinen sikari oli allekirjoittaneelle uusi tuttavuus. Sikari paloi ilmeisen epätasaisesti. Sikarin maku oli pyöreän mitäänsanomaton flunssan jälkipolttojen ansiosta. Tämän johdosta sikarin arviointi on mahdotonta."

Sakean savun haihtuessa jouluyön raikkauteen, illanvietto jatkui henkeviä keskustellen ja joulun herkkuja maistellen.

Kotikutoinen humidori II

Aiemmin rakentamani 150 sikaria vetävä mahonkinen humidori alkoi käydä pieneksi ja oli aika alkaa suunnittelemaan suurempaa humia. Tällä kertaa ajattelin tehdä sen espanjan seetristä, josta ne miltei poikkeuksetta valmistetaan. Sitä saikin vähän aikaa etsiä, mutta Vantaan Bauhaussista löytyikin puuta saunapaneelin muodossa. Ja sitten vain sirkkeli soimaan...

Humidorissa kaksi osastoa, joista toisessa on viisi vetolaatikko ja toisella puolella avointa tilaa sikarilaatikoille. Vaihtoehtoisesti kaksi ylintä laatikkoa poistamalla saadaan tilaa "tarjottimelle", johon voi pistää esim. Caon erimalleja nättiin riviin. No, tuli siihen laitettua pari Cohiban Siglo VI:täkin... Vetolaatikkoihin menee noin 25-30 sikaria. Alaosassa on vielä isompi vetolaatikko tarpeistoa varten.

Valaistuksena on muutama kirkas ledi, jotka saa taputtamalla päällä/pois. Virtakytkimen sijoittelua mietin jonkin aikaa, ei kä löytynyt sopivaa ratkaisua, joten päätyin sitten tähän ameriikan malliseen taputus-kytkimeen.

Edellisessä humidorissa on kostuttimena Cigar Oasis Ultra ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Tähän kaappiin hommasin pykälää suuremman Cigar Oasis XL Plus:n. Erinomaisen näistä kostuttimista tekee sen, että asetettu koskeustaso pysyy muistissa, jos virrat katkeaa. Sijoituspaikasta riippuen kostuttimen arvoa voi joutua säätämään paljonkin. Esim. kattoon sijoitettuna kostuttimen arvon piti säätää 56%:iin, jotta todellinen kosteus olisi 70%. Kuvassa oleva XL Plus on asetettu 73%.

Vielä tähän pitäisi rakentaa jäähdytysjärjestelmä kuumia kesiä varten. Osat ovat jo valmiina, mutta nähtäväksi jää milloin saa inspiraation.

Visite formidable à Paris

Lokakuun kylmät säät unohtuivat hetkeksi pikaisella vierailulla lämpöisessä Pariisissa (+25 C). Kansainvälinen autonäyttely sattui olemaan samaan aikaan ja siellä pääsi nuuhkaisemaan vähän massiivisempaa messuhumua kuin mihin kotomaan messutilat antavat mahdollisuuksia. Bentley ja Skoda esiintyivät samassa näyttelyssä sulassa sovussa, aivan niin kuin Cohiba ja Jose L. Piedra viihtyvät samassa humidorissa.
Luonnollisesti matkaohjelmaan oli sovitettu vierailu paikalliseen sikarikauppaan. Vuonna 1716 avattu sikarikauppa A La Civette Pariisin keskustassa on laadukas ostospaikka. Kauppa sijaitsee aivan Louvren läheisyydessä ja sinne on helppo löytää. Tilat eivät ole suuren suuret eikä walk-in humidorikaan ole erityisen iso. Paikka on kuitenkin miellyttävä, siisti ja sikarivalikoima omaan makuuni tarpeeksi kattava.

Erityisen positiivinen kokemus oli asiakaspalvelun ystävällisyys ja auttamishalu. Valokuvaamiseen kaupan tiloissa ja henkilökunnan pyytämiseen mukaan kuviin suhtauduttiin "of course"-meiningillä. Sikarit ovat joskus jääneet ostamatta tympeän palvelun vuoksi (esim. Latviassa Riikan sikarikaupat jakautuivat erittäin ystävällisiin ja erittäin ala-arvoisiin palvelun suhteen).
Kaupassa pärjäsi englannilla, mutta ranskaa puhuvasta vaimostani oli suuresti apua, kun connoiseurin englannin kieli loppui yksityiskohtaisemmassa sikarien ominaisuuksien kuvailussa. Hintaso oli mukavan kohtuullinen, keskimäärin samaa tasoa kuin esim. Saksassa.
Tässä kaupassa tulee varmasti vierailtua useamminkin!

Poikkeuksellinen Romeo y Julieta Mille fleur

Afficionado Flanaganin kävimme taannoin keskustelua kuubalaisten sikarien tasalaatuisuuden puutteesta ja nyt koin tämän asian poltellessani tätä RyJ:n arkisikaria. Olen tottunut siihen, että Mille Fleurs on varsin arkinen ja jollain tavoin jopa mitään sanomaton pötkö, mutta tämä yksilö oli parasta mitä tästä mallista olen saanut. En ole koskaan aikaisemmin irroittanut MF:stä sikarivyötä polttaakseni sitä hieman pidempään, mutta nyt tunsin olevani siihen velvoitettu. Englantilaisen stoutin kanssa nautittu Mille fleur tarjosi nautinnon, jota en edes arvannut löytäväni. Maku oli pehmeän pyöreä viime senteille saakka ja veto muistutti lempeää Karibian tuulta joka tuo savun suuhun juuri sopivan keveästi. Täytyy myöntää, että tunsin jonkinlaista haikeutta jättää tämä yksilö tuhkakuppiin, koska luulen, että tämä kokemus kyseisen sikarin kanssa ei ihan heti palaa.

Kirjoja

Yksi sikariharrastuksen hienouksista on mielestäni uuden oppiminen ja erilaisiin perinteisiin ja käytäntöihin tutustuminen. Sikariharrastukseni lähti periaatteessa täysin nollista ja otaksun, että sikarien maailmassa on edelleen niin paljon tietoa ahmittavaksi, että opintie ei tule loppumaan koskaan. Olen yrittänyt etsiä sikarikirjallisuutta luettavaksi ja olen todennut, että tarjontaa löytyy. Olen mieltynyt englanninkieliseen kirjallisuuteen, jota saa esimerkiksi Amazonista ja play.com:sta hankittua pilkkahintaan.Tähän mennessä tilaamani kirjat ovat maksaneet käytettynä vajaasta neljästä eurosta hiukan alle kymmeneen euroon postikuluineen, joten suurista investoinneista ei ole kyse. Yritän kasata tämän otsikon alle arvosteluja lukemistani kirjoista ja kauppapaikkoja joihin olen tutustunut.

Havanas for pleasure,Philippe R.Hupp, Fitway publishing, 2004 (play.com 3,74€)
Nimensä mukaisesti kirja keskittyy ainoastaan Kuubalaisiin sikareihin ja onkin varsin kattava tietolähde siitä aiheesta. Tavanomaisten sikarin valmistus & poltto - aiheiden kirja kertoo hyvin ja kiihkottomasti kuubalaisista sikaribrändeistä. Olikin miellyttävää lukea kuvauksia, joissa sikareita ei kehuta ja suitsuteta pelkästään tavan vuoksi, vaan aiheeseen tartutaan jopa hiukan kriittisellä otteella. Kirjassa on myös hyödyllinen lista kuubalaisten sikaritehtaiden osoitteista, mikäli maassa sattuu käymään.

Cigars of the world: Illustrated encyclopedia, Julian Holland, Lorenz books 1999 (play.com 4,33€)
Kuten kirjan nimestä voi jo arvata, kirja tarjoaa perusteellista tietoa eri sikareista ja mukavaa nice-to-know tietoa eri maista, joissa sikareja valmistetaan. Jokaisesta sikaristamerkistä on hyviä kuvia ja mallit on lueteltu tarvittavine tietoineen. Ei tarjoa mitään maailmaa mullistavaa, mutta silti kyseessä on mielestäni varsin perustavanlaatuinen teos, jota on mukava selailla. Varsinkaan näillä hinnoilla en näe yhtään syytä miksi tätä ei kirjahyllyynsä hankkisi.

The Complete Idiot's Guide to Cigars, Second edition, Tad Gage, Alpha books, 2007 (Amazon.co.uk 12€)
Kirja toimii erinomaisena perusteoksena sikarinpolttoa aloittelevalle ja miksi ei myös pidempään harrastaneelle. Kirja käy läpi sikarinpolttoon liittyviä teemoja sikarien valinnasta niiden säilytykseen ja sikarietikettiin. Kirjoittaja kertoo asioista erittäin käytännönläheisesti, eikä lannista märkäkorvaista afficionadoa sikarinpolton monimutkaisuudella. Esimerkiksi osiossa, joka käsittelee sikarien säilyttämistä uudelle harrastajalle ei esitellä satojen taalojen humidoreja, vaan kerrotaan juurta jaksain, miten sikareille voi tehdä kodin ihan vain parista suljettavasta minigrip-pussista. Sama maanläheinen ote on nähtävillä kirjan joka osiossa. Itse huomasin muutaman asian, joista olen kirjailijan kanssa eri mieltä ja joissa asioita yksinkertaistetaan liikaa, mutta kokonaisuuden ollessa laadukas, nämä pienet lapsukset voi hyvillä mielin antaa anteeksi. Kaiken lisäksi kirja on kirjoitettu niin hauskasti, että sen lukee mielellään läpi lempisikareita poltellessa. Aivan ehdottomasti paras tähän mennessä lukemani sikariopus jota voinkin suositella varauksetta!

Trinidad Edicion Limitada 2007 Ingenio

Cinco Coronasin Ruhalan retriitin aloitukseksi poltin pitkään mieltäni kiehtoneen Trinidadin edicion limitada 2007 ingenion. Tämän hintaluokan sikarilta on mielestäni lupa odottaa paljon ja tuudittautua ajatukseen kokonaisvaltaisesta nautinnosta sikarin sinisen savun leijaillessa rauhallisesti kohti pimenevää yötaivasta. Sikari oli tuoksun ja sormituntuman perusteella priimaa, kuten uskalsin odottaakin.
Ensimmäisen henkosen myötä karu todellisuus kuitenkin iski vasten kasvoja. Sikarin polttaminen oli työläämpää kuin tukin uittaminen saharassa! Vetoa ei ollut nimeksikään ja savuja piti imeä niin, että posket kosketti sisäpuoliltaan toisiinsa. Se maku minkä työllä ja tuskalla sai suuhunsa kiertämään olikin sitten mannaa! Maku oli sopivan täyteläinen jättäen silti varaa maistelulle ja vivahteiden erottamiselle. Mausta löysin tummia mausteita sekä pikkuisen kaakaota, joka antoi sikarille ikäänkuin "makean tuntuman". Kuvittelin tämän vedon puutteen olevan vain yhden pötkön henkilökohtainen ongelma, mutta Hra. Flanagan poltti samanmoisen sikarin ja totesi saman asian, mutta annetaan Flanin arvioida kokemuksensa itse. Vaikka pettymys tähän sikariin olikin melkoinen, annan sille vielä yhden mahdollisuuden ja odotan varovaisella jännityksellä seuraavan polttamista.

Ruovesi Banquet

Heinäkuun loppupuolella Cinco Coronas nautti kesäisestä viikonvaihteesta Ruovedella Ruhalan kylässä. Ravintola Vaaleanpunaisen Sian virtuoosit loihtivat makuhermoja hemmottelevat ateriat. Nautiskelimme sikareista kiireettömästi laineiden liplattaessa rantaviivassa. Sikareita oli monenmoisia ja kokemuksia vertailtaessa havaitsimme jälleen, että aina ei tunnettu merkki tai korkea hinta kulje käsi kädessä onnistuneen sikarin kanssa.

Huokeita robustoja

Viime hankinnassa tuli hommattua erilaisia huokeita robustoja; hyvän sikarin ei tarvitse olla kallis - periaatteella. Aiemmin arkisikarina toimi dominikaaninen Bundles 'B', mutta jo pikainen seikkailu muiden merkkien parissa saa sen jäämään hyllylle.

Bundle Selection Robusto 4 7/8" x 50

Meksiko-Sumatra käärelehti, sidoslehti Indoneesiasta ja täyte sekoitettu dominikaanisista ja hondurasialaisista lehdistä. Tässä oli makua aivan erilailla kuin liian neutraalissa Bundles 'B':ssä. Vetoisuus hyvä. Joissakin netin artikkeleissa sanottiin, että tämä olisi Davidoffin tekemiä. Olisikohan sekoitettu 4x4 merkkiin?

Marga Fina Panama Robusto 4 7/8" x 52

Eipä ollut huono tämä täysin panamalaisista tupakanlehdistä kääritty pötkylä. Väriltään aika tumma ei-maduro sikariksi. Tummahko täyteläinen aromi, jossa maistui kahvi. Sikari ei kitkeröitynyt polttelusession aikana. Vetoisuus hyvä ja paloi tasaisesti.

Kuvasta löytyy:

• Bundle Seclection Robusto
  
• Domaine de Lavalette Classic Robusto
• Quorum Robusto
  
• R. C. Bundles Herencia
• Marca Fina Panama
• Marca Fina Panama Maduro

Kreivillinen nautinto auringonlaskun aikaan

Montecriston kreivin tarinasta nimensä saanut Montecristo-sikaribrändi on ollut vuosia yksi suosikeistani.
Torpedon mallinen Montecristo No 2 oli juhlava ilmestys. Vahvat lehtisuonet korostivat jämäkkää rakennetta. Veto oli yksinkertaisesti täydellinen, samoin tuhka. Maku oli pippurinen ja kahvinen.
Nautinnon täydellisyyteen saattoi vaikuttaa sikarin kanssa nautittu vuosikerta-madeira, joka sopi loistavasti yhteen tämän sikarin kanssa.

Kaunis kesäpäivä ja klassikkorobusto Partagas Serie D No 4

Aurinkoinen ja tyyni kesäpäivä houkutteli lomapäivän kunniaksi tarttumaan paljon kehuttuun, paljon myytyyn, yhteen maailman tunnetuimmista robustoista. Tämä Partagas oli ladattu kovilla ennakko-odotuksilla.
Sikarin rakenteessa ei ollut moitittavaa. Veto oli hyvä, hiukan löysähkö. Palo oli erittäin tasainen viimeiseen kolmannekseen asti, jolloin se alkoi jurrata toispuoleisesti. Maku oli miellyttävä, kanelia olin aistivani (saattoi olla kuuman kesäpäivän hallusinaatiokin). Viimeinen kolmannes paloi tosi kuumana ja maku kitkeröityi hiukan.
Kokonaisuus oli positiivinen ja tarjosi miellyttävän tunnin ja 16 minuuttia.

Pikkuista kahviseuraa Kuubasta

Hoyo de Monterreyn käsintehty Hoyo du Maire näyttää humidorissa aika säälittävältä pienen kokonsa vuoksi (panatela entreacto). Kriittiset mitat ovat vain 3 7/8 x 30.
Noin viikko sitten viedessäni varovaisesti jättigiljotiinilta tuntuvan leikkurin tämän reppanan hattua kohden, en arvannut miten ankea kokemus edessäni odotti. Vetoa en voi edes arvostella, koska sitä ei ollut ollenkaan. Sikari oli aivan tukossa ja sinnittelin sen kanssa puoliväliin ihan vain säälistä ja odottaen jonkinlaista positiivista pilkahdusta. Sikaria ei edes tarvinnut jättää arvokkaasti hiipumaan tuhkakuppiin, se pirulainen kuoli jo matkalla sinne.

En kuitenkaan luopunut täysin toivosta, olinhan hankkinut niitä kokonaisen laatikollisen. Toivuin tästä epämiellyttävästä kohtaamisesta viikon verran ja aloitin puhtaalta pöydältä, ilman ennakkoluuloja.
No niin, nyt nappasi. Veto oli tiukahko, mutta ei häiritsevässä määrin. En näin pieneltä sikarilta mitään hulppeita elämyksiä odottanutkaan, maku oli sellainen miedon ja keskivahvan välissä oleva, ehkä hiukan kermainen. Nautin sen tripla-espresson kera ja tällaiseen iltapäiväkahvihetkeen tämä sikari oli juuri sopiva. Kestoltaan reilut 30 minuuttia ja maultaan parempi kuin yksikään pikkusikari mitä olen maistanut.

Tilanne oli nyt fifty-fifty ja uteliaisuuttani en malttanut olla testaamatta vielä yhtä saman päivän nimiin. Tulos oli miellyttävä. Ehkä annan anteeksi laatikosta vielä mahdollisesti löytyville huonoille yksilöille. Voin suositella tätä lyhyisiin hetkiin pidempäänkin harrastaneille ja tottumattomille tämä sopii loistavasti.

Kesäkokous

Kesän ensimmäinen hallituksen kokous pidettiin heinäkuun 2. päivä 2010. Saunottiin, syötiin hyvin ja nautittiin sikareista.
Kokous venähti pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle.
Tulevaisuus näyttää hyvältä ja Cinco Coronas porskuttaa eteenpäin.

Nautinto Costa Ricasta

Kaikenlaisia sikareita on tullut maisteltua n. pari vuosikymmentä kestäneen harrastuksen aikana. Costa Rica on kuitenkin jäänyt humidoreissani harvemmin edustetuksi maaksi, ilman mitään erityistä syytä. Hankinkin nyt laatikollisen Flor Real Robustoa.



Maistoin yhden ja olin niin positiivisen äimän käkenä, että parempi arvostella se nyt heti ja kirota myöhemmin, jos se olikin vain hyvä yksilö. Sikarin (ja koko laatikon) tuoksu on huumaavan miellyttävä ja erityisen voimakas. Piti ihan käydä nuuhkimassa humidorista muita merkkejä ja ei kerta kaikkiaan löytynyt yhtä pehmeää aromia. Sikarin veto oli erinomainen koko sikarin mitalta ja maku säilyi puhtaana loppuun saakka. No ehkä aivan lopussa tuli pieni nikotiinisuus, mutta harvoin tulee sikaria niin kynsille asti nautittuakaan. Tuhka oli täydellisen tasainen ja sikari paloi unelmabalanssissa. Aistin aavistuksen suklaasta ja kahvistakin. Aromissa oli myös aavistus nahkaa miellyttävällä tavalla jälkimakuna. Polttoaika oli 1 h 5 min rauhallisesti nautiskeltuna. Jos laatikon muista yksilöistä suurin osa yltää tähän, tästä tulee yksi suosikeistani.

Bremen tupruttelijalle

Maaliskuinen viikonloppu Bremenissä tarjosi aficionadolle tuulta ja tuiskua koko rahan edestä. Maaliskuu on paikallisten mukaan 3-5 astetta viileämpi, kuin normaalisti, joten leppoisa sikarintupruttelu tyynessä säässä terassilla oli toiveajattelua jos sitäkään. Onneksi Saksan tupakkalaki tarjoaa ainakin vielä mahdollisuuden nauttia varsin kohtuuhintaisista sikareista sisätiloissa sateen ulottumattomissa. Vierailin reissullani kahdessa tupakkakaupassa ostoksilla, jotka molemmat yllättivät minut sydämellisellä ja ystävällisellä palvelullaan. Lloyds passage - ostoskadulla sijaitseva Tabac & Pfeife Bremen oli varsin asiantunteva ja ajanmukainen tupakkakauppa. Suuren ja kattavan humidorin lisäksi kauppa tarjosi laajan valikoiman sikaritykötarpeita, piipputupakkaa ja -välineitä, savukkeita sekä viskejä ja konjakkeja. Palvelu liikkeessä oli asiakasta kunnioittavaa ja kiireetöntä, kuten sen kaltaisessa paikassa kuuluu ollakkin. Asiakas saa rauhassa tutkiskella sikaria ilman, että myyjä parkaisee tuskaisella äänellä "please!!", kuten Rigassa ilmeisesti on maan tapana (ainakin yhdessä Tabak Namsissa...)

Kysyessäni myyjältä soveltuvaa polttelupaikkaa kaupungissa, hän todella paneutui auttamaan asiakasta ja pyrki kertomaan eri paikkoja ja antamaan vielä opastusta paikan löytämiseen. Keskusteluun tuli myös mukaan vanhempi herrasmies joka oli myös asiakkaana kaupassa ja hän yritti osaltaan neuvoa turistia ja toivotti lähtiessään vielä nautinnollisia hetkiä sikarin parissa. Tätä liikettä voin siis varauksetta suositella kaikille kaupungissa vieraileville sikarinharrastajille. Liikkeellä on myös nettikauppa http://www.tabacundpfeife.de/

Toinen vierailemani kauppa oli Swissotelin vieressä oleva liike, jossa oli ilmeisesti myös polttelumahdollisuus. Kaupassa myyjänä toimiva vanhempi rouva ei puhunut sanaakaan englantia, mutta korkkari-saksallani ja käsimerkeillä tulimme hyvin toimeen ja kauppoja saatiin syntymään. Saksalaisesta asiakaspalveluhenkisyydestä kertoo mielestäni hyvin se seikka, että vaikka myyjä näkee ettei asiakas ymmärrä saksaa, hän ei mene tuppisuuksi vaan juttelee iloisesti ja kertoo tuotteista. Vaikka kaikkea ei ymmärräkään, niin aina sitä sanan sieltä ja toisen täältä tunnistaa.

Sikareitani polttelin päärautatieaseman lähettyvillä olevassa Loft-kuppilassa jossa tupakoitsijalle oli mukavat oltava. Tupakointitila oli suuri ja tarjoilu pelasi. Normaalien pöytien ja tuolien lisäksi tilassa oli myös suuri U:n muotoinen "sohva" jossa oli kymmeniä tyynyjä joiden lomassa kelpasi lepuuttaa väsyneitä koipia ja poltella hyvää sikaria. Toinen polttelupaikka oli samassa rakennuksessa oleva irkkupubi, jonka polttelualue oli hyvin geneerinen tupakkapuoli, johon sai kaljaa ja pöytiä oli riittävästi.

Hyvät sikarikaupat ja polttelumahdollisuudet yhdistettynä herkulliseen saksalaiseen ruokaan, olueen ja ystävällisiin ihmisiin riittävät varmasti perusteluiksi kenelle tahansa lähteä kokemaan Pohjois-Saksan vanha hansa-kaupunki.

Cao Criollo Pato

CAO Gold Robuston innoittamana hommattiin Cinco Coronasille laatikollinen Criollo Pato-sikareita. Mahonkinenlaatikko on erittäin tyylikäs, kun vertaa ihan normi seetrilootiin. Sikarit on pakettu vielä yksitellen sellofaaniin.

CAO Criollo Pato - koko 4 7/8" ring 50

• Kääre: Nicaragua
  
• Sidos: Nicaragua
• Filleri: Nicaragua

Vetoisuus on huippuluokkaa; vastus juuri sopiva. Kohtalaisen mieto aromi, joka pysyi samantapaisena koko sikarin ajan. Pakottaa tutustumaan muihinkin Caon malleihin. Brazilia Gol! löytyykin jo humidorista.... :)

Grand Seigneur

Forumeilta saamastani palautteesta rohkaistuneena päätin kokeilla näitä Saksanpojan M-marketin sikareita, mutta tällä kertaa uteliaisuutta ei palkittu kuin sillä kuuluisalla katkeralla kalkilla. Vaikka Suomessa ollaan ja Suomen tupakkaverotusta kumarrellaan, odottaisin, että viiden euron sikari olisi muuta kuin laiskan maamiehen patjantäytettä. 25 euron pakettihan sisältää viisi samalla sotkulla täytettyä sikaria. Alkutuntuma pötköihin oli ainakin minulla yllättävän myönteinen. Lidlissä ei ole tietoakaan humidorista, mutta sikarit olivat silti kohtuullisen hyvän tuntuisia ja tuoksu toi mieleen varsin miellyttävän miedon iltapäiväsikarin. Varoituskellojen pitäisi huutaa jo siinä vaiheessa, kun sikarivyössä mainostetaan että 100% tobacco...Ihanko tosi, ei yhtään kenkälankkia mukana?! Tämän pitäisi olla mielestäni itsestäänselvyys, jota ei tarvitse erikseen kertoa. Toki muutamaan otteeseen tupruttelun aikana epäilin tämän mainoslauseen paikkaansapitävyyttä.
Ainoa asia mitä oikeasti voin näissä sikareissa kehua on vetoisuus, mutta sekin vain siksi, että hyvällä vetoisuudella nämä sikarit on nopeasti poltettuja...mutta ei riittävän nopeasti.
Kuten Flanagan sanoo, Lidlin sikarit sopivat poltettavaksi raakassa pakkasessa ihan v***n kiljupäissään...ei muuten.

Riika 18-20.12.2009, osa 1

Lumisena perjantain iltapäivänä Corona-veljet laittoivat sikarit povitaskuun ja suuntasuvat lentokentälle. Oli aika klubin ensimmäiselle ekskursiomatkalle.

Yönselkään olimme Radi un Draugi- hotellilla, jossa siirryimme sikarin ja yömyssyn turvin yöpuulle. Pienenä onnenkantamoisena löysimme Cigãri-tupakkikaupan kivenheiton päässä sijaitseesta ostoskeskuksesta. Täällä liikkeessä tulikin asioitua useampaan otteeseen.

Kysyimme mukavalta myyjättäreltä sikarin poltteluun sopivaa kuppilaa ja likellä oliki Red Fred-niminen baari. Kaksikerroksisessa baarissa ylempi kerros oli kokonaan savullinen. Pöytään päästyämme löimme sikarit valmiiksi pöydällä odottamaan, tarjoilija huomasi sen ja vaihtoi tuhkakupit suurempiin sikarille käypiin malleihin! Luksusta. Hyvien ruokien ja juomien lomassa polttelimme aika kirjon erilaisia sikareita mm. H. Upmann Coronas Junior, Romeo Y Julieta No. 3 & Mille Fleur, Cohiba Siglo I, Cao Mx2, ...

Xikar leikkuri

Pian pääsee kokeilemaan uutta Xikar Xi1 leikkuria. Näyttää ja tuntuu suhteellisen jämäkältä, mutta työn jäljessä on parantamisen varaa... Tämän hintaluokan laitteissa ei saisi olla sahauksen/leikkaamisen jälkiä reunoilla. Myös toisessa terässä oli pari koloa. Leikkureilla on elinikäinen takuu, ettei sen puolesta pitäisi olla mitään ongelmaa. Pitänee testata takuun toimivuutta...